Huh, mikä viikko!
Myöhään maanantai-iltana saavuin Sveitsistä takaisin Suomeen ja tiistaista alkaen on ollut päivät yhtä tykittelyä kaupungin ja hyvinvointialueen kokouksissa, yhdistyksen hommissa ja eilisen talvitoripäivän telttailun järjestelyissä. Ei ole paljoa ehtinyt pysähtyä asioiden äärelle, mutta vihdoin tänään hitaasta aamusta ja aurinkokylvystä olohuoneemme isojen ikkunoiden äärellä nauttien. Hyvä hetki antaa ajatuksia kuluneelle viikolle, etenkin kaupunkirakennelautakunnan kokouskäänteille, jotka pöytäkirjaan tulivat oikein täsmennetyksi vasta torstaina. Pöytäkirja löytyy tästä linkistä.
Tiistaina käsittelimme Joensuun kaupunkirakennelautakunnan kokouksessa pääasiassa Mäntyniementie 1 ja ympäristön asemakaavamuutosta ja sen luonnosvaiheen palautteita sekä seuraavaan ehdotusvaiheeseen etenemistä. Tässä kaavassa on monia näkökulmia, joiden yhteensovittaminen ei ole lainkaan yksinkertaista. Päättäjänä on vastuu punnita päätettäviä asioita kokonaisuuden kannalta ja huomioon tulisi ottaa kaikki näkökulmat parasta ratkaisua mietittäessä.
Kyseistä Vehkalahdella sijaitsevaa asuinaluetta ei ole suunniteltu näin isoa liikennemäärää varten. Karjalainen tiistain 11.2. jutussaan korosti hyvin, miten avantokeskuksella käy vuosittain noin 190 000 kävijää, kun vertailun vuoksi Kolin kansallispuistossa käy 250 000 kävijää vuosittain. Asuinalue on ahdas ja luonnosvaiheen palautteissa sekä suoraan saamissani useissa palautteissa on käynyt ilmi, kuinka alueella kasvanut liikenne on heikentänyt usean alueella ja sen lähistöllä asuvan turvallisuuden tunnetta sekä asumisviihtyisyyttä, etenkin lähimpien naapurien. Alueelle tullaan maantietä, Kuhasalontietä pitkin, joka on pääreitti Joensuun satamaan ja Vehkalahden asuinalueelle. Kun satamatoiminta jälleen aktivoituu, alueen raskas liikenne tulee kasvamaan entisestään ja sen yhteisvaikutus avantokeskuksen kasvavaan kävijämäärään aiheuttaa ymmärrettävästi huolta ja vastustusta alueen naapureissa.
Kokouksessa tein esityksen kaavan uudelleenvalmistelusta, jotta avantokeskukselle ei kaavassa lisättäisi uusia parkkipaikkoja ja mahdollistettaisi autoilun lisäämistä. Uuden saunan rakentamisen näen tarpeellisena nykytilan ruuhkan purkuun ja kävijöille tulisi kehittää kimppakyytijärjestelmää, jolloin muutamankin jäsenen yhteiskyydein autojen määrän ei tarvitsisi kasvaa. Suurin osa jäsenistä on lähinaapurustoista ja kauempaa tulevien reittien varrella. Myös bussikyydistä tulisi tehdä oman auton käyttöä edullisempaa ja houkuttelevampaa kauempaa tuleville sekä tukea lihasvoimin liikkumista. Kaavassa avataankin oma kevyenliikenteen väylä Kuhasalontieltä avantokeskuksen pihalle, mikä on todella hyvä muutos.
Autopaikkojen lisäämisen mahdollistaminen kaavassa on kuitenkin mielestäni selvä merkki kaupungilta, ettei kaupunki näe jo nykyistä autoilunmäärää saatika kasvavaaa liikennemäärää alueen tiiviyden, koon, erityispiirteiden ja liikenteen kannalta ongelmallisena. Ongelmallista se kuitenkin on ja silmien sulkemista tosiasioilta, jos näiden seikkojen valossa sitä ei ymmärretä.
Asukkaat ja sidosryhmät ovat olleet tässä kaavassa keskimääräistä aktiivisempia, mikä tulisi ottaa vakavasti ja kuulemisen sijaan kuunnella ja huomioida näkemykset reilummin lopullisessa kaavaehdotuksessa. Yhteensovittaen Jääkarhujen tarpeet. Avantopaikka yhdistyksensä kanssa on luonut matalalla kynnyksellä hyvinvointia, ylläpitänyt väestön terveyttä, vähentänyt yksinäisyyttä ja luonut yhteisöllisyyttä Joensuussa jo yli 30 vuoden ajan. Perehdyin jääkarhujen historiikkiin, halutessani ymmärtää avantokeskuksen ja yhdistyksen tilannetta ja historiaa kaavasta kokonaisnäkemystä muodostaessani. Suosittelen ihan jokaisen tutustumaan yhdistyksen käänteisiin, kerronta on hyvin eläväistä ja ihmisten tarinat keskiössä. Historiikki löytyy tästä linkistä.
Mielestäni tilanteessa paras ratkaisu olisi ollut uuden avantopaikan sijoittaminen muualle Joensuussa, mutta kun se ei ole yhdistykselle mahdollista tässä kohtaa, koin punnintani päätteeksi parhaana ratkaisuna eri osapuolten näkemykset huomioiden mahdollistaa uuden saunan, kuitenkin huomioiden alueen luonteen, turvallisuuden ja liikenteen niin, ettei autoilun lisäämiseen kannustettaisi. Uuden toimipaikan avaaminen tulevaisuudessa toiselle puolelle Joensuuta vähentäisi myös kävijämäärää Vehkalahdella, jo nyt koettuja ongemia ja se olisi kokonaisuuden, myös Vehkalahden naapuruston, turvallisuuden ja liikenteen kannalta paras jatkossa.
Lautakunnassa äänestyksessä esitykseni uusien autopaikkojen poistamiseksi kaavasta Mäntyniementie 1 tontille ja sen edustan pysäköintialueelle kuitenkin hävisi. Tämän lisäksi vasta lautakunnan kokouksessa sain tarkennuksen ja vakuuttelun, että Mäntyniemenkujan naapurien mielestä Vehkalahden uimarannalle ohjautuva liikenne ja väärinpysäköinti Mäntyniemenkujalle kesäisin, olisikin suurempi ongelma kaavan hyväksyttävyyden kannalta. Siten Mäntyniemenkujan rauhoittaminen rantaan suuntautuvalta liikenteeltä (kävijöitä kesäisin keskimäärin yli 100 päivässä) kuulosti nopeasti hyvältä ajatukselta. En kuitenkaan ehtinyt asiakohdan käsittelyn aikana punnita kaikkia näkökulmia, eikä kaupungin näkökulmaa esimerkiksi puistikon läpi esitetyn hiekkatien todellisesta leveyden tarpeesta eikä rakentamisen kustannuksista tuotu esiin ennen kuin lautakunnan evästys olikin jo kiirehtien päätetty.
Nyt Sveitsistä palattuani ja alueen puistikon todellisen koon ja alueen mittasuhteet silmälläkin paremmin havainnoiden, voin todeta ettei ideassa uudesta hiekkatiestä puistikon läpi ole järkeä ja kyseisen esityksen osalta olisi pitänyt olla selkeät selvitykset toteutuksen vaatimuksista ja vaikutuksista. Tästä oppien, on parempi olla luottamatta vain suullisiin selityksiin ja voin omalta osaltani sanoa, ettei lautakunta tule olemaan asiassa yksimielinen enää seuraavan kerran, kun kaava vielä tulee meille lautakunnan käsittelyyn. Odotan myös parempia vaikutustenarviointeja.
Uudet tuulet puhaltavat ja mielenkiinnolla seuraan, kehittyykö Joensuun kaupungilla tiedolla johtamisen tavoite konkreettiseksi menettelyksi. Itse olen ainakin kaupunkirakennelautakunnassa jäänyt viimeisen lähes 4 vuoden ajan säännöllisesti vähemmistöön sellaisten esitysten kanssa, jotka olisivat sitä tukeneet. Huolellisuus päätöksenteossa edellyttää myös riittävää aikaa asioiden yhteiselle käsittelylle ja eri näkökulmien huomioinnille sekä ilmapiiriä, jossa jokainen kokoukseen osallistuva uskaltaa tuoda esiin näkemyksensä.
Kerrassaan opettavainen kokousviikko siis kaiken kaikkiaan ja kohti seuraavia käänteitä. Nyt lähden itsekin pulahtamaan avantoon.