Demokratia ei saa olla kaupan

Ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain (273/2009) tarkoituksena on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista, sekä rajoittaa ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Laki ei ole kuitenkaan onnistunut tarkoituksessaan, josta tuorein ja näkyvin esimerkki on Liike Nyt -puolueen puheenjohtajan kymmenien tuhansien eurojen vaalimainos Hesarin kannessa.

Kampanjakattoa on esitetty jo vuodesta 2009 ja viimeisimmän lakialoitteen teki Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo vuonna 2019. Kannatan itse vaalikohtaista kampanjakattoa kaikkien kampanjakulujen osalta, sekä ennakkoilmoituksen velvollistamista. Avoimuuden hengessä omat kampanjakuluni ovat arviolta 1500 euroa, josta oma osuuteni on noin 200 euroa.

Nuorena ensikertalaisena ehdokkaana pärjätäkseen on valitettavasti pelattava olemassaolevilla epäreiluilla säännöillä ja tehtävä taloudellisia panostuksia kampanjaan haastaakseen niitä, joiden tuhansien eurojen täyssivut, katukyltit, radiomainokset, matkailuauto-, sekä paljumainokset antavat eriarvoiset lähtökohdat vaaleissa menestymiselle. Oma budjettinikin on jo paljon, enkä olisi todellakaan sitä pystynyt itse maksamaan, josta haluan kiittää tukijoitani.

Vuoden 2017 kuntavaaleissa yli 80% ehdokkaista oli ilmoittanut vaalibudjetikseen vähemmän kuin 800 euroa. Siksi 7 500 euron kampanjakatto on mielestäni todella kohtuullinen ja tarpeen.En halua Joensuuta, jossa rikkaimmat ehdokkaat tai lahjoittajat ”ostavat itsensä” sisään päättäviin pöytiin. Tämä ei edistä avointa demokratiaa eikä luottamusta politiikkaan.

Seis eriarvoisuuskehitykselle!